Lugesteronit eivät näköjään toimi kuukautisten siirtämisessä niin kuin toivoin. Vuoto alkoi aamulla, vaikka vielä eilen illalla tökkäsin lugen sisään. Tänään ja huomenna on hormonivapaata, ylihuomenna aloitan clomit. Koska pääsen vasta kp 11 ultraan, joudun ostamaan puregonin tietämättä sitä, onko järkeä pistää sitä vai ei. (Puregonin aloitan aina kp 10.) Näin ollen 100 € saattaa mennä heti kättelyssä kankkulan kaivoon, mutta toivottavasti ei kuitenkaan. Jostain pitäisi myös varmuuden vuoksi löytää sellainen kylmäpakkaus, jolla saan kuljetettua pregnylin viileässä ulkomaille siltä varalta, että pistäminen pitää tehdä reissussa. Luulenpa, ettei meidän kylällä sellaisia kylmäpakkauksia apteekeissa ole, joten pitänee tilata jostain...
Eilen itkin taas kohtaloani nukkuumaanmennessä ja totesin, ettei minulla ole sellaista lohduttajaa, joka oikeasti lohduttaisi. Mieskin vaan aina itkiessäni moittii, että olen kärsimätön ja kyyninen ja angstaan liian helposti. Totta joka sana, mutta en minä sellaisia sanoja kaipaa, kun tarvitsen lohduttajaa. Olisi ennemmin on sanomatta mitään kuin moittii! Kukaan ystävistäni ei ole samassa tilanteessa. Ei oikein ole ketään kenen kanssa puhua. Välillä tuntuu, että hajoan, mutta lapseni takia en voi. Päätin yöllä, etten puhu miehelleni kierron vaihista enää yhtään mitään, enkä valita hänelle oloani. Jospa siinä samalla unohtaisi asian itsekin. Wishful thinking...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti