Piste

Sain siis reilu viikko sitten tietää, ettei raskaus jatkua alkua pidemmälle. Raskaustestien viivat haalenivat ja hcg oli liian alhainen. Lääkärin ohjeen mukaan jäin odottelemaan tyhjennysvuotoa ja tänään, piinaavien päivien jälkeen se vihdoin alkoi. Minusta tuntui, että ennen vuodon alkamista en voi päästä tästä asiasta yli.

Nyt tunnen olevani taas jotakuinkin oma itseni, tosin yhtä kokemusta kasvaneempi. Elämä osoitti taas epävarmuutensa. viikossa minäkin, kyyninen pessimisti, ehdin suunnitella tulevaa vaikka miten, vaan kuinkans sitten kävikään...Päivää ennen tuomion kuulemista ehdin myös ajatella, kuinka haurasta kaikki on. Alkio olisi silloin ollut vain hiekanjyvän kokoinen. Ja mitä kaikkea yhdelle hiekanjyvälle voikaan tässä maailmassa sattua!

Nyt pidämme kuukauden hoitotauon. Se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä, mutta tunnen, että kehoni ja mieleni tarvitsevat sitä. Positiivista tässä kaikessa kurjuudessa oli se, että kehossani todella tapahtui jotain. Joku yritti aloittaa elämän, mutta hänen vuoronsa ei ollut vielä. Se vuoro tulee vielä. En luovuta.

Näiden sanojen myötä siirryn blogitauolle ainakin kuukaudeksi. Tsemppiä muille projektilaisille!

Kesken meni

Otsikko kertoo kaiken. En tiedä, miten jaksan jatkaa.

11 testiä

Heti alkuun totean, että olen ihminen, joka haalii itselleen liikaa tekemistä. Sen vuoksi blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle (varsinkin kun en oikein voi tehdä sitä muulloin kuin lapsen nukkuessa, jolloin olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä.) En myöskään jostain syystä ole saanut liitettyä projektinappia blogiini, kun jossain on blogspotin mukaan mukamas joku virhe. Että jos tämä blogi vaikuttaa juosten kustulta, niin sitä se on. Pahoittelut! Mutta nyt asiaan...

Viime keskiviikkona sängystä noustuani ajattelin hetken mielijohteesta tehdä Clearbluen raskaustestin. Tavallisesti kädet tärisee, eikä pakkaus meinaa aueta, mutta nyt ei ajatuskaan ehtinyt mukaan, joten olin ihan tyyni. Nesteen etenemistä ruudulla seuratessani olin havaitsevinani +-merkin piirtyvän ruutuun. Herranjumala, näenkö harhoja?! Mieskin näki saman harhan ja parin tunnin päästä kipitin apteekkiin hakemaan lisää testejä. Apteekin oma on lahjomaton, eikä siihen kunnon viivaa piirtynyt, mutta Clearbluen digitesti kertoi minun olevan "Gravid Raskaana1-2 viikkoa"! Sen jälkeen olen ostanut vielä 8 testiä, joihin kaikkiin on ennemmin tai myöhemmin piirtynyt viiva, jonka mukaan testi on positiivinen.

Meilläpäin ei harrasteta veritestejä, joten nyt vain kärvistelen ainakin ensi viikkoon, jolloin ehkä ultrataan ensimmäisen kerran.

Olen varpaillani.

If you're going through hell, just keep going.

Tuo Winston Churchillin lausahdus on uusi mottoni. Luin sen jostain naistenlehdestä ja se kolahti. Mielestäni se sopii myös syksyn projektimme teemaan, joka on positiivisuus. Itse en ole kovin positiivisesti ajatteleva henkilö, vaan elän ennemminkin periaatteella 'pessimisti ei pety'. Uskon kuitenkin, että tuo uusi "johtoajatukseni" auttaa minua suhtautumaan elämään ja hedelmöityshoitoihin rennommin, pää pystyssä.

En oikein uskalla käyttää lapsettomuushoito-sanaa omista hoidoistani kirjoittaessani. En myöskään käytä itsestäni termiä 'lapsettomuudesta kärsivä', vaikka ehkä haluaisinkin, sillä kärsin lapsettomuudesta vuosia ja olen taas hoidoissa. Mutta olisiko ko. termin käyttäminen kuitenkaan korrektia lapsettomia tai lastani kohtaan, sillä minullahan nimenomaan on yksi (hoidoilla alkunsa saanut) lapsi? Kuitenkin lapsettomuus tuntuu jotenkin kuvaavammalta kuin hedelmättömyys, joka kalskahtaa kliiniseltä lääkäritermiltä. Sana 'lapsettomuus' kaikuu juuri niin tyhjänä kuin tyhjä syli, se tuntuu niin kovalta kuin kivi sydämellä. Mutta silti tyydyn käyttämään jotain muuta termiä, jotten loukkaisi ketään. 

Olen ollut hieman blogitauolla lomamatkojen vuoksi. Hoidot ovat nyt piinailuvaiheessa ja viikonloppuna on taas SE päivä. Flunssa iski eikä mitään positiivisia oireita ole. Tissit ovat kuin nahkalaput, joten lippu on jo puolitangossa valmiiksi. Mutta. If you're going through hell, just keep going.