Viikon olen nyt kärvistellyt tämän tuoreimman diagnoosini kanssa. Tuntui, että lääkitys ei yksinään suolistoni kuntoa kohenna (vaikka lääkäri sanoi, ettei ruokavaliolla olisi mitään merkitystä), kyllähän sillä ruoallakin täytyy joku merkitys olla. Aikani asiaa murehdittuani päätin, että kokeilen täysin viljatonta ja maidotonta ruokavaliota kahden viikon ajan. Sen jälkeen kokeilen pikku hiljaa gluteenittomia ruokia ja hapanmaitotuotteita. Voi olla, että siirryn keliaakia-ruokavalioon loppuelämäkseni. Maitotuotteista luopuminen harmittaisi, mutta minkäs teet jos massu ei tykkää. Siinä tapauksessa kuitenkin vaadin, että saan kuolinvuoteellani, mikäli sellainen on, viimeiseksi ateriakseni italialaista jäätelöä sekä kaikki Aino-jäätelöjen maut. Joka tapauksessa nyt alkaa tulehdus toivon mukaan rauhoittua, ainakin oireet ovat helpottuneet. Selkäkipu tosin vaivaa, mutta en ole varma liittyykö se suoliston tulehdukseen.
Hedelmöityshoidot etenevät aikataulussa. Eilen aloitin puregonin pistämisen syötyäni ensi clomeja sen viisi päivää. On muuten jännä, että ennen esikoista en saanut hoidosta juuri lainkaan sivareita (kuumia aaltoja lukuunottamatta), mutta nyt esim. clomeista tulee aina näköhäiriöitä. Samanlaisia kuin jotkut muutkin ovat netin keskustelupalstalla kuvanneet eli sellaisia varjokuvia, varsinkin kun siirtyy pimeästä huoneesta valoon ja erityisesti illalla. Koska näköhäiriöt ovat aina hävinneet noeasti ja loppuneet kokonaan clomikuurin loputtua, en ole asiasta ihmeemmin jaksanut huolestua. samoin myös päätin olla murehtimatta pronaxenin syömistäni. Eilenkin oli aivan järkky hedari ja kokeiltuani ensin kaikki muut keinot, taivuin aamuyöllä ottamaan pronaxenin, jotta saisin edes muutaman tunnin rauhallista unta. Ei se ovulaatio ole kuitenkaan ihan vielä käsillä ja lääkärini on minulle toistuvasti sanonut, ettei useita päiviä ennen ovulaatiota otettu lääke ovulaatioon vaikuta.
Nyt mielikin alkaa olla jo sillä mallilla, että uskon haavaisen paksusuolentulehduksen tuovan paljon hyvääkin tullessaan (vaikka uskomattomalta kuulostaakin). Ruokavalioni muuttui kertaheitolla terveellisemmäksi, sellaiseksi johon olen aina pyrkinyt, mutta johon en ole koskaan pystynyt. Paino on lähtenyt putoamaan ja toivon mukaan pääsen näistä muutamista liikakiloista eroon. Keventynyt olo tuntuu ja näkyy, toivottavasti myös munasarjoissa! :P Eikä lapsettomuushoitoja ole tässä viime viikkoina ihna kamalasti ehtinyt ajattelemaan, joten pää ei ole ihan niin hajoamispisteessä kuin aiempina kertoina. Nyt kun tulehdus vielä jollain tasolla jyllää kehossani, on raskautuminen yhtä todennäköistä kuin neitseellinen sikiäminen, mutta yrittänyttä ei laiteta... Tätä yrityskertaa en viitsi edes laskea yrityskerraksi. Lääkärini mukaan vielä kuusi kertaa voimme yrittää ovulaation induktiota ja jos ei sitten tärppää on osoitteena ivf. Näinhän olimme sopineet jo aiemminkin, mutta yrityskerrat nollautuivat kun se keskenmenoon johtanut hedelmöittyminen tapahtui (sillä se lasketaan onnistuneeksi hoidoksi vaikka lopputulos ei sitä anna ymmärtää).
Seuraava ultra on mitä ilmeisimmin torstaina. Jos pistokset tehoavat ja tahti on entisenlainen, ovulaatio on viikonloppuna. Ensi viikolla menen muuten verikokeisiin, joissa selviää myös kilpirauhasarvoni. Mielenkiinnolla odotan tuloksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti