Minulla todettiin tällä viikolla haavainen paksusuolentulehdus eli colitis ulcerosa. Olen nyt loppuikäni sairas ja lääkkeiden varassa. Ei tähän tautiin kuole, mutta se voi aiheuttaa syöpää tms. kuolemaan johtavia juttuja.
Mutta kuollaanhan tässä kaikki kerran! Hyväksyn sairauteni, mutten alistu sille. Se saattaa aika ajoin rajoittaa elämääni, mutta en anna sen määritellä elämääni. Olen vain helpottunut, että kahden vuoden ajoittainen piina on ohi ja oireiden syy elvisi vihdoin. Minulle tauti puhkesi raskausaikana ja on sen jälkeen antanut ilmoittaa itsestään tasaisin väliajoin, varsinkin stressin aikaan. Keskenmeno, työkiireet yms. purkautuivat nyt sitten näin. Huomasin kyllä elokuussa, että pääkoppa oli kovilla, mutten arvannut sen heijastuvan vatsaani tällaisin seurauksin. Toivottavasti lääkkeet auttavat eikä tauti uusiudu (vaikka sen se kyllä varmasti tekee...).
Mutta sitten itse asiaan eli vauvaprojektiin. Keskenmenon jälkeen aloin syödä teroja ja ne toivatkin tädin kylään ennätysaikaisin. Nyt ei vuotoa oikeastaan tarvinnut odotella, vaikka normaalisti joudun odottelemaan niitä 4-11 päivää! CU-diagnoosista huolimatta (ja gastron ehdotuksen vastaisesti) päätin kuitenkin jatkaa aloittamaani clomi-hoitoa tutulla tripla-annoksella. Katsotaan nyt sitten mitä ultrassa näkyy. Jos ei näy mitään, aloitetaan piikit, jos näkyy kysta lopetetaan hoito. Kovin suurin odotuksin en tällä kertaa ole liikkeellä, sillä suolistovaivat varmasti vaikuttavat lopputulokseen negatiivisesti. Minulle itselleni on kuitenkin tärkeää, että sain gyneltä luvan jatkaa hormonihoitoja tässä kierrossa. Saanpahan muuta ajateltavaa vatsavaivojen sijaan.
Tosi kurjaa, että löytyi tuollainen harmillinen sairaus :-( Oli pakko tulla kommentoimaan asiaa ihan sen takia, koska tunnen ihmisen, jolla on sama tilanne: PCO ja CU. Niin on myös hänen sukulaisella. Liittynevätkö toisiinsa, sitä en tiedä, mutta tulee mieleen sellainen ajatus. Tuttuni on löytänyt taudin kanssa hyvän tasapainon ja sopivan hoidon.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Onko tuttullesi annettu hedelmöityshoitoja ja miten ne ovat CU:n kanssa onnistuneet?
VastaaPoistaToisella on kaksi käsittääkseni juurikin hedelmöityshoidoilla alkunsa saanutta lasta. Toisella on yksi biologinen yllätyslapsi ilman hoitoja :-)
VastaaPoistaSattumalta päädyin tänne blogiisj. Minullakin CU seuralaisena(jo vuodesta 2001) ja hedelmöityshoitohistoria takana ja toivottavasti myös edessä. :)
VastaaPoista