Folliultra

Kävin tämän kierron näillä näkymin ainokaisessa folliultrassa. Ennen ultraa oli oikeassa munasarjassa joitain tuntemuksia, joten arvelin johtofollikkelin löytyvän sieltä, mikäli oli löytyäkseen. Siellähän sitä möllötteli yksi 18-millinen pallukka. Ihmeellistä on se, että ennen CU-diagnoosia ei follikkeli koskaan ollut tässä vaiheessa (kp 13) noin kookas. En nyt sitten tiedä onko asia niin kovin merkittävä, mutta ainakin itse haluaisin uskoa, että ruokavaliomuutoksesta johtuva painon putoaminen (viitisen kiloa, olen nyt selkeästi normaalipainoinen =)) ja tulehdusta hillitsevän lääkityksen aloittaminen vaikuttaisi positiivisesti munarakkuloiden kypsymiseen. Toisaalta viime kierrossa ovisplussa tuli ihan samana kp:nä kuin ennenkin, eli vaikka rakkula oli isompi kuin aikaisemmin samana kiertopäivänä, ei se kuitenkaan puhjennut aikaisemmin. Saa nähdä kuinka nyt käy. Aloitin tänään ovistestit ja tämänpäiväinen tikku on niin selkeä nega, etten usko plussaa tulevan ainakaan ennen keskiviikkoa. Torstaita uumoilin ovispäiväksi ennen ultraa. Ja voihan tässä mennä vaikka mikä vielä mönkään.

Vaikka nämä toisen kierroksen hoidot eivät ole toistaiseksi mitään erityisen mieltäylentäviä elämyksiä tarjonneet, olemme ainakin löytäneet lääkityksen joka saa munarakkulani kasvamaan kuukausi toisensa jälkeen, ainakin nyt näyttää siltä. Saavutus sekin! Olen jo suunnitellut meneväni ivf-hoitoon ensi keväänä, mikäli nämä induktiohoidot eivät tuota tulosta. Keväällä ehtisi EHKÄ tehdä yhden hoidon ja jatkaa sitten kesätauon jälkeen. Yksityisellä lääkäriasemalla, jolla nyt käyn, ei tehdä ivf-hoitoja eikä asuinpaikkakunnallani yksityisiä lapsettomuusklinikoita edes ole, joten joudun menemään jollekin toiselle paikkakunnalle. 

Asioita mutkistaa myös se, että kun hoitovapaani jälkeen (vuoden päästä) aloitan työt, on minun muutettava eri paikkakunnalle kuin mieheni ja lapseni. Työpaikkani on nimittäin ihan toisella puolen Suomea kuin missä nyt asumme ja jossa mieheni työ on. Täällä on myös kaikki tukiverkostomme. Toki yritän saada nykyiseltä asuinpaikkakunnaltamme töitä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kaiken ratkaisisi se, että saisimme toisen lapsen, jonka kanssa voisin jatkaa kotona olemista. Toinen lapsi olisi ratkaisu niin moneen asiaan. Minulla on valtavat paineet, mikä ei suinkaan edesauta hoitojen onnistumista. Jos joudun muuttamaan erilleen perheestäni, voin haudata haaveet toisesta lapsesta kenties ikuisesti. Aika julmaa tämä elämä. Vai miten saat miehen siittiöt siirettyä paikkakunnalta toiselle ilman, että mies siirtyy mukana?