lauantai 16. helmikuuta 2013

Kiitos

Blogi jää nyt tauolle ja toivon, ettei minun tarvitsisi enää surun kyyneliä tulla tänne vuodattamaan. Pelonsekaisin tuntein paljastan, että olen raskaana. Ollut jo jonkin aikaa, nyt on rv 16+1. Laskettu aika on elokuussa. Jos kaikki menee hyvin. Jos nyt sinne asti päästään. Nuo lauseet toistuvat puheissani, ajatuksissani päivittäin. Sillä elämä on ohut, hauras lanka.

Jatkan blogien lukemista ja kommentointia entiseen malliin ja toivotan kaikille voimia oman taakan kantamiseen!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pelottelua

No niin, vuosi on vaihtunut, tammikuun puoliväli ohitettu ja ajattelin postata jotain. Mutta mitä kertoisin? Olen kyllä erittäin aktiivisesti lukenut muiden blogeja ja joskus ehtinyt kommentoidakin, mutta jotenkin on lukko päällä tässä omassa blogissa. Jotenkin muiden blogien lukeminen on tuntunut antoisammalta kuin oman kirjoittaminen. Itse asiassa itseäni pelottaa kirjoittaa mitään positiivista, kun silloin keskenmenoa (vai mikä kemiallinen raskaus se nyt lie olikaan) ennen hehkutin plussaa ja sitten kävi miten kävi. Entä jos aina käy niin? Niinpä en nyt kirjoita omasta tilanteestani tämän enempää tänään. Totean vain, että minulle kuuluu ihan hyvää, vaikka välillä sairauteni pitää jännityksessä.

Viime aikoina olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä maailma on aivan hirveän julma paikka. Keskenmenoista, kohtukuolemista ja lasten sairauksista lukiessa olen viime aikoina vierittänyt kyyneliä tulvaksi saakka. Kaiken sen keskellä ihmettelen miten ihmeessä niin monet raskaana olevat uskaltavat hehkuttaa onneaan ja olla nin varmoja siitä, että kaikki menee hyvin? Kun niin usein ei mene hyvin. Elämä on niin haurasta lasia! Ajatellaan, että jos nt-ultrassa on kaikki hyvin, niin kyllä meille se elävä, terve nyytti tulee. Jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, niin kyllä meille se elävä, terve nyytti suodaan. Tekisi mieli laittaa sellaisten odottajien naaman eteen lista blogeista, joita itse luen. Että kyllä se vaan voi elämänlanka katketa ihan yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta. Tai lapsella olla vaikea sairaus tai jotain muuta järisyttävää. Juuri nyt minusta itsestäni tuntuu, että huokaisen helpotuksesta vasta haudassa. Silloinhan pahin on jo sattunut -ainakin itselleni. Nyt joku saattaa ajatella, että miksei tuo akka lue vaikka leivontablogeja, niin saisi valoa elämäänsä. Syy miksi luen lähes yksinomaan blogeja, joita kirjoittavat kovia kokeneet naiset on se, että he antavat minulle voimaa esimerkillään, taistelullaan. Se, että lukee elämän hauraudesta saa arvostamaan elämää enemmän. Suosittelen lämpimästi. Ja ne naiset, jotka noita taisteluja joutuvat läpikäymään ovat aika helvetin kovia tyyppejä.