Voisinko antaa itselleni luvan ajatella onnistuvamme tässä kierrossa? Voisinko olla ajattelematta negaa ja negatiivisesti ennen testin tekemistä? En oikein uskalla antaa itselleni lupaa suhtautua täysin positiivisesti tähänkään kiertoon... Ettei vaan kohtalo huomaisi toiveikkuuttani ja kaataisi täyslaidallisen paskaa naamalleni maanantain folliultrassa tai raskaustestiä tehdessä. Mutta olisihan se kiva kuvitella olevansa ihan kuin kuka tahansa lasta yrittävä nainen. Uskoa naiivisti, että lapsia tulee kun vaan harrastaa seksiä oikeaan aikaan. Että jos ei tässä kuussa niin ensi kuussa sitten.
Vaan ei. Kun on lapsettomuuden ristin kerran saanut harteilleen, ei sitä pois saa ikinä. Se on tehnyt minusta kyynisen pessimistin, joka varoo ajattelemasta mistään mitään hyvää, ettei vaan sekin hyvä tuohoutuisi. Käy vaan nimittäin aika raskaaksi tämä elämä tuolla ajattelulla... Sen vuoksi yritän nyt keventää painolastiani kääntämällä negatiivisen positiiviseksi, surun iloksi:
Tässä kierrossa minä olen kuin kuka tahansa normaalisti ovuloiva nainen. Minä voin tulla raskaaksi tässä kuussa. Minä toivon niin kovasti, että tulen raskaaksi tässä kuussa. Sinä joka kohtaloani käsissäsi pidät, voisitko kuulla ja ymmärtää toiveeni? Olla kanssani samaa mieltä ja antaa sen tapahtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti